HaWKK1's profile

Well, I like to chat with peoples usually here, I dont like play anymore so much than before. Feel free to “pm” me. I like music, ( go look my youtube channel ) :D I like much football, icehockey and “futsal” I’m 18 years old, thats it :D Joo, tossa on siitte luettavaa itsekulle, sitä saa vähän järkeä käyttää että tajuaa mistä on kysymys.

Why is it so hard to find someone
Who cares about you?
When it’s easy enough to find someone
Who looks down on you
Why is it so hard to find someone
Who can keep it together
When you’ve come undone?
Why is it so hard to find someone
Who cares about you?

“Favorites of gods depart young..There they be glad enternity..It desired life, but among suicides…”

And what about my “avatar” ? well, it is HIM heartagram = Life, love and death.

“Only once I got to see my dream, I didnt feel smallness under the stars, Once I got bardles to my cardle, From there I’m writing a letter as a prisoner. My God, to you let me be what my childs think I’am. In you, the beauty of the world, Its death crates me an artist.
Created my own heaven here. Let me get away”.

“This is me for forever, one of the lost ones, the one without a name, without an honest heart as compass

This is me for forever, one without a name, these lines the last endeavor, to find missing lifeline

Oh how I wish, for soothing rain, all I wish to dream again, my loving heart, lost in the dark, for hope I’d give me everything

Walk the dark path, sleep with angels, call the past for help, touch me with your love, and reveal my true name,

Oh how I wish, for soothing rain, all I wish to dream again, my loving heart, lost in the dark, for hope I’d give me everything
Oh how I wish, for soothing rain, all I wish to dream again, once and for all, and all for once, Nemo my name forevermore".

“They find each other among thousands of stars, They shine so brightly, They are tied to each other, All that, what we once cherished, Even if we’d be given the whole universe Just a moment and I’d make it vanish Even if the world would kneel before me I’d just set it on fire And tomorrow, tomorrow Im mourning again. The shadow carries us when out burns the fire of All that, what we once cherished.”

“Yks alku yks loppu, pitää jaksaa valvoo, kakskymppisenä ei oo nähny vielä maailmastakaan paljoo”

“Kun tuulen suunta taas vaihtuu mä leijun sen mukana, kauas pois täältä/
muistot hyvät, mä säilytän ne täällä/
usko mua kun mä sanon, mun on pakko mennä/
mä yritin jaksaa päivästä toiseen/
nyt se kaikki pitää vaan jättää taakseen/
hymyillen katson taakse menneisyyteen/
ja hymyilet takas, on tää vaan niin vaikeet/

Niinhän se menee välil aivan ku itsestään
Ettei välttämättä ole sittenkää itsensä
Haluis olla jotain mitä toivotaan
Mutta eihä muhu tunnetusti toimi paras hoitokaan.
Mä tietosesti pidän koko ajan roolin päällä
Ja painan päätä piiloon enkä haluu että nähdään
Meikä ilman kilpee omas linnassani
Joku ääni sisälläni hiljaa vastasi
Sua ei tunne kukaa, sä oot ittes herra
Sä pystyt siihe jos rakastat sen verran ittees
Ja sanot vastaan jos sun mieles kerran tekee
Etkä myönny jälleen kerran toisten pyyntöjen eteen
Älä mielytä, tee mitä haluat
Sua ei määrää kukaa polta vaikka siltas savuna
Rajansa kaikella ni maas ku taivaassa
Sua ei oo tehty maaha orjaksi taivaltaa

Mul on kylmä, ja tiedän mikä sai mut jäätymään
Se oot sinä, sä oot syypää, sydämmes on jää kylmää
Ja se kosketti mua, enää sulaan en saa tunteita
Mun rakkaus paloi niin et avojaloin jouduin kulkemaan
Alkukankeus jäykisti suhteemme kaavaan
Josta varmaan ykskään parisuhde ei takas palaa
Kato ullakolta kellariin on pitkin portait pitkästi
Lähdettiin puolivälist, alust jo hajal pitkälti
Ja niinku pitääki, alettiin väkisin elämää
Väkinäinen hymy koittaa toista katseel herättää
Ja tää kun tunteet sammuu, ne pitää uusiks sytyttää
Ja sä et saa mua syttymään, hyväl lykylläkään
Tää irvikuva toteuttaa unista ne kamalimmat
Rakkauteni hakkaa, sydän tunteet hukkaa palavina
Mun tuska käsis tuntuvaa, ku kädet haroo tyhjää
Sä et oo siinä mis sun pitäs ja siks on kylmä

Pidän suuni kiinni hampaat hiljaa suussa narisee
Miettivänä katson kuinka lehdet puista varisee
Turha tulla kertomaan, ei musta löydy syyttämistä
Kun sen ite tajuut turha tulla anteeks pyytää sillä
Sähän tätä rooliini käsket aina ylläpitää
Ettei kellää löydy pienintäkää aihet syyttää mistää
Sä hyödyt siitä, etkä huomaa että risuaita
Pistää haukkoo happee oikee kunnon ryystämistä
Tuntuu tää pakkanen, sisäl mua hakaten
Turruttaa kädet läpi paksujen lapaste
Huurteiset ikkunat katsojia odottamas
Hiivin sinne himmee valo mieltäni kohottamas
Samat sanat piirtyy seinään mitkä oon jo nähny
Ei tule enää ykskää ilon ripe päässä säästyy
Sä pelkäät menettäväs jotain jos et kumarra
Mut turha vielä itkee turha voittookaa hurrata

“Kuihtuneet kukat, mielessä huutaa, synkässä valos, turhaa muuta, ja mä annoin kaikkeni vuoksesi, sydän jäätä, mieleeni huolehti. Ei kato virrasta taivasta, mieles käynyt lääkkeit ja auttaja, ja mä huokaan synkissä askelis, ketä kuunteli huominen huolehti, niin kuin ne tunteet tuntematta ollenkaan, vesisade, vastatuulen kadottaa, yksin hiipii kujalla kulkija, silmän alla, mennyttä unissaan, syvään katson alaspäin on kulkeva, yhden voimat on lopus ennen matkan alkua, unihiekkaa – silmiin alkaa vaikuttaa, nukun unta, ääntäkään kuulemat. →”vihdoin tunnen kun uni alkaa vaikuttaa, silmät suljen sanomatta sanaakaan, joka yö – lähempänä kuolemaa, sanat tuskasta tarkotus on auttakaa. —> Joku herätti havahduin mä uudestaan, kynä rikki, lattialla sanaakaan, kuin se kipu, ikkunasta katson taas – mielenvirta, lumisella hangella, silmät aukee vasta sit ku tapahtuu – jalanjälkii ja aseistettu aikuisuus, oot yksin tai sit oot taas kulkemas, laulun sisäl, etsien uudestaan, pääs pyörii viha sekä katkeruus – tarttu aseesta uni on vain valkosuus, ilman käskyä valkosessa maisemas, ilman ystävää yksin oot sen kulkemas, kengät rikki – revitty jo jaloista, mitä avainta oikein sit tarkotat, kun on ovi, on suljettu aikanaan – ei kukaan auta, vaikket sit huudakaan.

“elämä on peli aina tulee game over
mutta silti kiitän kun elämä mut kovetti
kasvatti, opetti elän näissä kengissä
ei kukaan elämästä selviä hengissä
katon ihmisiä katon katon taivaaseen
mä mietin kaikkee ja mitä mitä maailmas teen”

“Kävelen kadulla tunnen hartioilla taakan,
mun ajatukset mustaks mun elämän maalaa.
Koitan jatkaa matkaa,
tuska pitää mut paikallaan.
Ja pahemmaks tän taakan vaan aika saa.
Otan itteeni niskast kii ja koitan ottaa iisii,
mut kuolema ja tuska vaan pitää musta kiinni.
Katson mun eteen ja mieles on vaa virheet,
sit mustal mielel kirjotan kirjeen:
“Auttakaa en pysty näistä kahleista liikkuu,
enkä löydä elämästä yhtään valopilkkuu.
En löydä suuntaa, enkä tiedä minne mennä.
Kertokaa mulle mikä tätä taakkaa keventää.”
Kirjeeni jälkeen, tuskaisena huokaan.
Lähtisinkö vasemmalle vai menisinkö suoraan.
Mut kahleet mun jaloissa pitää mut tässä.
Oon yksin täällä mun helvetissä.
Hiki valuu otsalla ja oon tuskissani,
mielessäni tulevaisuuteen kurkistan.
Pimeydessä nään pojan apua huutavan,
paljon ruusui ympärillä mitkä surkastuvat.
Mieleeni kuvastuvat helvetin liekit,
Tuskaa ja kuolemaa päässäni mietin.
Minne mä lähden ku pääsen pois täältä,
taivaaseen nukkumaan vai maan alle mätänemään.

Päivä päivältä jatkuu tätä mun helvettii,
tätä menoo menetän viel mun oman henkeni.
Synkkyys valtaa nään omat kahleeni,
Auta mua en haluu enää helvettiin.

Helvetti on maalannut koko elämäni,
yhä enemmän ja enemmän mut miten tässä kävi.
Pimeydessä turha arpoo suuntaa,
yksin jalat päättää,
mennä, tulla vaiko sitten toista suuntaa.
Kyynel pieni tiputtautuu poskelta,
yksi pieni asia, haluun nähdä uudestaan.
Ei kaikki helppoo, eikä ollu sillon ennen.
Päivät yksin missä valo joka kertoo huomisen.
Tähdet taivaalla kertoo viestin tulevasta,
yksin pitäs jaksaa muttei tietoo tulevasta.
Kaikki hyvä hukkui jo aika sitten,
jäljel on vaan tuskaa elämäni muistojen.
Pimees huonees poika yksin suremassa,
yksin miettii asioita, eikä tietoo tulevasta.
Liikaa virheitä, liian paljon tuskaa nään.
Elämän valo yhtä tyhjää pimeää.
Haluun päästää irti,
mutta ilman siipii ihminen on heikko,
eikä nää omaa enkelii.
Kaikki kokema vaa painaa iha liikaa,
miten voisin alottaa taas elämäni uudestaan.

“Astu mun kenkiin, kovempikin murtuu, elä päivä mun elämää sano miltä tuntuu, kävele mun tietäni kävele mun kanssani kato mua silmiin kato mun maailmaa tarkasti, hengitä mun keuhkoilla mieti mun aivoilla haista mun sieraimilla nosta mut kaivosta, kosketa mun sormilla-kosketa taivasta nauti mun puolesta tää on pala taivasta”

“Peilikuva joka on haalistunut kerran onko siellä vastaus onko siellä suunta, mistä vastaus kun kaikki on palasina, koitan löytää kaiken – taas uudestaan”

“hyvä, paha taistelussa voittaa, hyvyys ja pahuus, kummassako voimaa
toivo kyynel ilossa vai surussa? katse peiliin kohtalosta muistuttaa
olla iloinen vai surullinen tästä, esirippu elämäni päällä
sanat suussa, mut ei tuu ääntä, katsoen suuhun muistellessa ääntä
kaivo pohjaton, miten tuo syntyy? tulviessa joki, padon yli vyöryy
ei silmät kiinni helpota yhtään, enkelin laulu, on vaan virran viemää
avain hukassa, kahleet oli kiinni, tunteella puristin siipeni irti
ei päivän valoo voi enää nähdä, pimeessä kituu veden häviämä
ei taivas lähellä, vaikka kädet ristiin, helvetti vei mukaan sai enkelin,
karu laulaa mun muistoissa, karu laulaa mun unelmissa, nään ne kuolleet unelmissa, vaik en yhtäkään päivää muista, vanki päässä, mun sisällä ääni,
kuollut enkeli mun elämäni ääni.
Viime matka, kulkee ilman sielua, tuska viha laulaa viimeisiä lauluja
jalat irti, verisiä vanoja, valuessa virtaa tuskaisia kasvoja
omat kasvot, peilissä ei näykkään, vikan kerran tuntee enää mitään
kalpee enkeli, punaisia vanoja, reitin varrelt löytyy monta tyhjää kasvoa
kuolleet ihmiset, enkelit ja muutkin, ei päivän valo pelasta ees ruumis
hetki sitten, pois veit kaiken, ei julma maailma anna edes anteeks
kaikki katoo, kaikki kyllä aikanaan, se mitä teet tullaan ehkä muistamaan
kaikki loppuu turha sitä kieltää, enkeliltä siivet turhaa enää lentää
ku aika koittaa vihdoin oot yksin